Kiuas heti vasemmalla puolella oven pielessä, lauteet huoneen vastapäisellä seinällä. Tällainen oli tyypillinen lappilainen sauna aikoinaan.
– Viljavilla mailla saunat olivat usein suurempia, ja myös useampien perheiden käytössä. Saunomassa saattoi käydä koko kylän väki. Talon väki saunoi ensin, muut sen jälkeen, kertoo hyvinvointialan yrittäjä Minna Holm.
Saunat saattoivat vastaavasti olla myös hyvin pieniä ja niin matalia, että siellä mahtui saunomaan korkeintaan pari ihmistä kerrallaan – kyyryssä. Silloin saunan tärkeimpiä ominaisuuksia oli nopea lämmitettävyys, isompia saunoja jouduttiin sen sijaan lämmittämään useita tunteja kerrallaan.
Holm oli viikonvaihteessa kertomassa lappilaisesta saunomisperinteestä Rovaniemen kotiseutumuseolla järjestetyssä Pöykkölän saunapäivillä. Lappi Luxus -hankkeen ja Totto ry:n järjestämillä päivillä saunaperinnetietoa siirrettiin niin yrittäjille kuin yleisölle.
– Lappilainen kansanperinne ja mytologia ovat sitä erikoisuutta, jota ajatellen esimerkiksi matkailupalveluita voitaisiin kehittää, Lappi Luxus- hankkeen projektipäällikkö Aini Ojala.
Hankkeen johtoajatuksena on kehittää aitoja ja luonnonmukaisia hyvinvointia edistäviä palveluita ja tuotteita.
– Ei meidän kannata yrittää tuoda itseämme tykö kullatuilla hanoilla vaan korostaa omia perinteitämme. Ne ovat meidän luksuksemme.
Saunaan näitä perinteitä ja uskomuksia on liittynyt erityisen paljon. Yksi asia on saunomisessa säilynyt näihin päiviin saakka, saunomisen pyhyys.
– Vaikka saunomisemme ei kaikin osin ole enää yhtä taikauskoista, kyllä me edelleenkin tiedämme, että saunassa käyttäydytään siivosti, siellä ei tapella tai remuta. Emme ehkä tiedä miksi, mutta käyttäydymme niin.
Syynä siivosti käyttäytymiseen olivat aikoinaan löylyn henki, joka uskottiin asuvan löylykivien seassa, sekä saunan haltija, eli saunatonttu. Sen tiedettiin asuvan kiukaan takana. saunaan tullessa muistetaan tervehtiä, saunomisen päätteeksi kiittää.
Tärkeä osansa oli myös oikeiden saunarituaalien noudattaminen.
– Ensiksi saunomaan saivat mennä miehet, sen jälkeen lapset, lopuksi sitten naisväki. Puolen yön jälkeen viimeisen saunomisvuoron saivat haltijat, silloin saunaan ei saanut mennä, Holm kertoo.
– Nimenomaan saunatontun tiedettiin suuttuvan, mikäli saunassa ei käyttäydytty asiallisesti. Suuttuessaan se saattoi alkaa esimerkiksi meluamaan ja sotkemaan paikkoja.
Löylyn henkeä puolestaan istuttiin kuulostelemaan saunan lämmössä. Miten vesi sihahtaa, tai kiuas ääntelee, sen uskottiin tuovan neuvoja ja viestejä henkien ja haltijoiden maailmasta.
Museon pihalla Pauli Niemelä pyörittää tottunein ottein saunavastan sitomiseen käytettävää vitsaa. Vaikka homma sujuu näppärästi, Niemelä korostaa, ettei ole mikään vastaekspertti. Homma on tullut opeteltua saunomisesta innokkaan suvun seuraamana.
– Mummovainaa oli aikoinaan niin kova saunomaan, että kuulemma vasta kolmannesta vastasta jäi muutakin kuin kahva jäljelle, hän kertoo.
Vieressä samoissa puuhissa on rovaniemeläinen Arttu Peltola. Hän ei kuitenkaan puhu vastasta vaan vihdasta. Lapissakin vihta on yleisempi nimitys etenkin Länsi-Lapin alueella, Rovaniemellä käytössä ovat molemmat termit.
– Kun juuret on tuolla Pohjois-Pohjanmaalla, niin vihdaksi sitä siellä sanottiin. Ja näköjään vihtakin on pohjalaisittain vähän isompi, hän nauraa esitellen noin 20 senttiä Niemelän vastaa pidempää versiota.
Saunavastoja voidaan tehdä yläkuun aikana juhannuksen tietämissä tekemisessä, mutta osa neuvoo jättämään vastanteon vasta elokuulle.
– Kun vastan tekee vihreistä oksista silloin kun osa koivun lehdistä on jo muuttunut keltaisiksi, silloin syntyy monen mielestä kaikista kestävimmät vastat, lehdet eivät irtoile vastoessa.
Mikään iso virhe ei kuitenkaan ole tekaista vastaa vaikka juuri ennen saunomista.
– Olen itse kokeillut vastoa jopa männynoksalla. Sekin toimii hyvin, ja jättää mukavan pihkaisen tunteen iholle, Niemelä kehuu.
Kun saunavasta on nyt juhlapyhien lisä, ennen saunominen ilman vastaa oli harvinaista.
– Saunaan ei menty vain istumaan, vaan vastomaan. Vasta oli puhdistautumisväline, kun saippuoita ei vielä ollut .
– Sairauksien välttämiseksi vastominen lähti aina päästä, vasta sitten edeten alaspäin. Lopuksi vesikauhallinen päälle ja valmista tuli. Vasta myöhemmin tuli sitten tuli mäntysuopa tai "Vaasan tankosaippua" pesua helpottamaan, Holm kertoo.
Saunomisperinteeseen kuului kohtelias tapa tarjoutua pesemään, siis vastomaan toisen selkä.
– Se oli ystävällisyyden osoitus toista ihmistä kohtaan. Olisi upeaa, jos tätäkin perinnettä muistettaisiin vaalia, Holm toteaa.
Lumessa piehtaroiminen on ollut osa saunomisperinteistä jo aikaa sitten.
– Ei ehkä niinkään naisten, kuin miesten vuorolla. Siihen liittyi jo silloin pieni kisailuhenki, joskin oli sillä varmasti puhdistavakin ominaisuutensa.
Saunapäivillä mukana ollut tuore yrittäjä, Sari Mella-Aho on tämän perinteen napannut jo ohjelmaansa. Nyt elokuussa oman Aurorasaunas -yrityksen perustaneen saunaohjelman ideana on saunoa näitä suomalaisperinteitä esiin nostaen. Yrityksellä on kärryllä siirrettävä näyttävä sauna, jota voi siirtää tarpeiden mukaan eri maisemaan.
– Elämykselliseen saunomiseen voi kuulua myös esimerkiksi kulkemista metsässä paljoin jaloin ennen saunaa, rauhoittumista ja rentoutumista. Asiakkaiden selänpesu on osa tätä ohjelmaa, suomalaisen saunomisen vieraanvaraisuuden osoituksena, Mella-Aho kertoo.